Useimmat Taekwondo ottelua seuranneet pitävät lajia väkivaltaisena verrattuna esim. japanilaisiin budo-lajeihin. Ja ajattelevat, että lajin päämääränä on potkia ja taas potkia mahdollisemman paljon. Ja joillekin katsojille ei Taekwondo näytöksestä jää muuta mieleen kuin murskattujen tiilien lukumäärä.

Kieltämättä lajissa on näyttäviä ja taitoa vaativia potkutekniikoita, kilpailuottelut käydään full contact -periaatteella ja että ylempiin vyövaatimuksiin kuuluu murskaustekniikoita, mutta ovat vain eräs osa Taekwondoa. Voidaan sanoa, että "Taekwon" kuvaa lajin näkyvää eli fyysistä puolta ja "Do" henkistä. Vaikka Taekwondo onkin alkuperältään korealainen taistelulaji, myös siinä korostetaan japanilaisille budo-lajeille ominaisia henkisiä arvoja ja päämääriä. Taekwondon määritelmä kuuluu seuraavasti:

"Taekwondo on fyysinen inhimillisyyden ilmaus,joka muodostuu eloonjäämisen halusta ja halusta toteuttaa ihmisen korkeampia henkisiä päämääriä. Periaatteessa kaikki toiminnat ovat kehittyneet inhimillisestä vaistosta vahvistaa itsensä puolustamista. Tämä vahvistaminen yhdessä positiivisten ajatusten kanssa pyrkii kokonaisuutena, näiden yhteisen kehityksen tuloksena, saavuttamaan käsitteet TÄYDELLINEN HETKI, jolloin ollaan yhtä koko maailmankaikkeuden kanssa, ja TÄYDELLINEN MINÄN HALLINTA, jolloin saavutetaan henkinen tasapaino ja kyetään hallitsemaan teot, halut, ajatukset."

Kuulostaa hienolta, moni ajattelee ja kysyy, mitä tuo tarkoittaa ja varsinkin, miten tuo näkyy ja toteutuu käytännössä. Lyhyesti sanottuna edellä olevaa voidaan nimittää budo-ajatteluksi. Käytännössä tuo budo-ajattelu pitää sisällään kuusi ohjetta, joita Taekwondon harrastajan tulee noudattaa ja alati kehittää. Seuraavassa tarkastelemme noita kuutta ohjetta hieman tarkemmin ja käytännön läheisesti.

Kuten kaikissa budo-lajeissa, myös Taekwondossa on omat käyttäytymissääntönsä saliharjoittelun aikana. Salille tultaessa kumarretaan salin ovella. Näin osoitetaan kunnioitusta harjoitussalia ja siellä olevia harrastajia kohtaan. Samoin kumarrus suoritetaan harjoituksen vetäjälle alussa ja lopussa. Loppukumarrusta ennen suoritetaan loppumietiskely. Pariharjoittelun alkaessa kumarrretaan parille. Ja tietenkin vielä kumarrus aina salilta poistuttaessa. Länsimaalaisesta saattaa aluksi tuntua, että noita kumarruksia on liikaa tai ne ovat tarpeettomia. Kuitenkin ne kuuluvat itämaisen lajin luonteeseen ja perinteeseen. Hyvään käytökseen kuuluu myös äänekkään keskustelun välttäminen pariharjoituksen aikana, jottei häirittäisi muita harjoittelijoita. Itse harjoituksen aikana ei tietenkään kuulu muita ääniä kuin opettajan neuvot ja kehoitukset. Taekwondo harjoitukset ovat hyvin kurinalaisia, sillä tekniikat tehdään opettajan luvun mukaan. Hyvään salikäyttäytymiseen kuuluu myös nöyrä ja positiivinen suhtautuminen itse harjoitukseen. Ja tämän asenteen tulisi seurata harrastajan mukana myös salin ulkopuolelle. Tämä ei tarkoita sitä, että pitäisi alkaa kumarrella kaikille ihmisille. Riittää, kun oivaltaa noiden kumarrusten tarkoituksen: kiitoksen ja kunnioituksen osoittaminen kanssaihmistä kohtaan. On muistettava, että hyvä käytös ja reilu kiitoksen osoittaminen kuuluu myös kadulle, kouluun, työ paikalle, vapaa-aikaan, tuttujen ja tuntemattomien kesken, matkoille, kaikkialle ja kaikille ! Eli vapaasti modernin karaten isää Gichin Funakoshia lainaten: " Jokainen paikka on dojang" ( dojang=dojo=harjoitus-sali).

Taekwondo harrastajan tulee olla vaatimaton. Tämän ohjeen sanoma on selvä, opittuja taitoja ei ole tarkoitus näyttää ja varsinkaan käyttää turhaan. Harrastajan tulee välttää tahallista vaikeuk-sien aiheuttamista sanallisesti tai fyysisesti. Taidoilla ei ole tarkoitus kehua, vaan kasvattaa ja kehittää itseään ihmisenä.

Samoin ei ole tarkoitus, että vyökokeen läpi saatuaan harrastaja ei "tunne" enää alempia vyöarvoja. Vyöarvo ei saa olla itsetarkoitus, vaan se on ainoastaan eräs kilometripylväs pitkän tien varrella. Vaatimattomuutta on myös taitamattomamman harrastajan huomioon ottaminen esim. ottelu- ja pariharjoituksissa. Salin ulkopuolella "vaatimattomuus kaunistaa" ,kuten sanonta kuuluu. Kaikkia saavuksiaan ei välttämättä tarvitse tuoda julki joka paikassa ja varsinkaan taistelutaitojen harrastusta. Ei ole myöskään tarpeen kehua, kuinka monta tiiltä pystyy yhdellä lyönnillä tai potkulla rikkomaan, sillä sekin on vain mitta itselleen. Naapurille ei tarvitse välttämättä ilmoittaa kesämökin kustannusarviota tai palkan korotuksen suuruutta. On hyvä pitää mielessä, että aina löytyy jostain ihminen, joka yltää parempaan. Tavalla tai toisella.

Taekwondo harrastajan eräs tärkeimmistä ominaisuuksista on kärsivällisyys. Ilman sitä ei lajin parissa ole tulevaisuutta. Kärsivällisyyttä on se, kun tullaan salille kerta toisensa jälkeen. Sitä tarvitaan, kun lajissa edetään pitemmälle, tekniikat vaikeutuvat, fyysinen ja henkinen rasitus kasvaa. Sitä tarvitaan silloin, kun jokin tekniikka tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta ja tarvitaan satoja, ehkä tuhansia toistoja. Se on harjoituksien vetäjälle tärkeä, jotta jaksaa aina uudestaan ja uudestaan neuvoa ja opastaa muita harrastajia. Kärsivällisyyttä tarvitaan myös salin ulkopuolella. Pitkät opinnot vaativat sitä, joskus kanssaihmiset kokeilevat kärsivällisyyttä. Joidenkin tavoitteiden saavuttaminen ja yllä pitäminen voi vaatia suurtakin kärsivällisyyden osoitusta. Varsinkin, kun Taekwondo harrastajan tavoite on harrastaa lajia koko elämänsä ajan.

Uhrautuvaisuutta Taekwondo harrastaja tarvitsee useinmiten siinä missä kärsivällisyyttäkin. Pariharjoittelun yhteydessä tekniikat tulevat joskus pitemmälle kuin on tarpeen, tulee mustelmia, joskus jopa ylpeyttäkin loukataan. Tämä kolaukset tulisi kuitenkin ohittaa malttiaan menettämättä. Samoin uhrautuvaisuutta on lajitoverin huomioonottaminen antamalla esim. pariharjoittelussa tasavertainen harjoittelumahdollisuus. Salin ulkopuolella tätä ominaisuutta tarvitaan runsaasti, kun on kyseessä ihmissuhteet, perhe, oma yritys jne. Ammateissa, joissa ihmisia palvellaan ja autetaan, tarvitaan molempia, kärsivällisyyttä ja uhrautuvaisuutta. Varsinkin, kun tiedetään, että suomalaisella ihmisellä on perin heikko itsetunto. Jonkun täytyy joustaa ja antaa periksi suurempien selkkausten välttämiseksi.

Kunnioitus liittyy kiintenä osana käytökseen. Kun salilla kumarretaan vetäjälle, osoittaa se tervehdyksen lisäksi kunnioitusta lajin harrastajaa, mahdollista ylempää vyöarvoa ja kokemusta kohtaan. Samoin se on kiitos siitä, että on saatu harjoitusmahdollisuus. Kun vetäjä kumartaa muille harrastajille, on se merkki kunnioituksesta oppilaitaan kohtaan. Samalla se on vetäjän kiitos saamastaan mahdollisuudesta opettaa ja siirtää tietämystään eteenpäin ja näin edistää lajin harrastusta sekä samalla kehittää itseään opettajana, kasvattajana ja ihmisenä. Kunnioitusta tarvitaan myös ihmissuhteissa ja jokapäiväisessä elämässä. Kunnioitusta osoittaa myös muiden taistelulajien hyväksyminen ilman loukkaavaa arvostelua. Pitemmällä tähtäimellä kunnioitus on myös kaiken muun elämän ja esimerkiksi luonnon koskemattomuuden arvostamista.

Kun harjoitukset alkavat, harrastajan mielen tulisi olla puhdas kaikista muista asioista ja keskittynyt juuri siihen tilaisuuteen. Auto reisteilee, riita sydänystävän kanssa, vekseli lankeaa, lainan lyhennys, hammaslääkäri, siinä asioita, joita varmasti risteilee aivosopukoissa ennen harjoituksia. Mutta nämä olisi kyettävä siirtämään tuonnemmaksi, jotta harjoitukseen voitaisiin keskittyä täysipainoisesti. Tällöin harjoituksen aikana on mahdollisuus kehittyä eteenpäin ja samalla ymmärtää noiden edellä olevien ohjeiden merkityksen. Mielen puhtaudella voidaan ymmärtää myös positiivinen ajattelu muussa elämässä eli negatiivisten tunteiden hallitseminen ( esim. viha, kateus, katkeruus, jne.) ja sitä kautta myös oman minän hallitseminen. Kehon puhtaus on itsestään selvyys kaikille kammppailulajien harrastajille. Henkilökohtaiseen hygieniaan kuuluu peseytyminen harjoituksien jälkeen. Myös puvun puhdaudesta tulee huolehtia. Sormien ja varpaiden kynnet tulee leikata lyhyeksi turvallisuussyistä. Kehon on puhtautta myös liiallisen "nautintoaineiden" käytön välttäminen.

Kuten huomataan, liittyvät kaikki kuusi ohjetta kiinteästi toisiinsa. Ei voida erikseen noudattaa jotain tiettyä ohjetta, vaan kaikki esiintyvät rinta rinnan. Ei voi olla hyvää käytöstä ilman kun-nioitusta ja vaatimattomuutta, kärsivällisyyttä ilman uhrautuvaisuutta, vaatimattomuutta ilman mielen puhtautta jne. Näiden ominaisuuksien kehittäminen on tärkeää, koska ne ovat samalla meidän kaikkien jokapäiväistä elämää. Näin ollen Taekwondo auttaa harrastajaansa selviytymään arkipäivän karikoista ja huolista. Edellä esitetyt selitykset Taekwondon ohjeista ovat tietenkin vain suuntaa-antavia ja allekirjoittaneen omia ajatuksia. Näitä asioita voidaan pohtia hyvin laajasti ja varmasti jokaisella Taekwondon harrastajalla on näistä ohjeista omat henkilökohtaiset näkemykset. Loppulauseeksi todettakoon, että Taekwondon harrastajan tavoitteena on olla tasapainoinen, harkitseva ja tiedostava ihminen, jolla on terve ja vahva itseluottamus ja joka elää sopusoinnussa itsensä ja ympäristönsä kanssa.

Jari Hintsanen